Sananvapaudesta

"Haluan rohkaista kaikkia käyttämään sananvapauttaan rohkeasti. Mitä paremmin käytämme perustuslaillisia oikeuksiamme, kuten sanan- ja uskonnonvapautta, sitä enemmän tilaa niiden käyttämiselle säilyy.

Olen täysin valmis ottamaan vastaan vastaväitteitä ja kritiikkiä omista sanomisistani. Se kuuluu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Aion myös itse jatkossakin käyttää näitä vapauksia ja kannustan muita tekemään samoin. Enkä millään tavalla tingi omasta vakaumuksestani tai niistä Raamattuun pohjautuvista opetuksista, joita olen tuonut esiin.”

Näin totesi kansanedustaja Päivi Räsänen 26.3.2026 kommentoidessaan Korkeimman oikeuden sanan- ja uskonnonvapautta koskevaa päätöstä. 

Mika Poutala: Urheilijoita ei saa pakottaa ideologisiin kampanjoihin
Lopetin itse huippu-urheilun vuonna 2018. Jo silloin oli nähtävissä kehitys, joka on sittemmin vain voimistunut: urheilijoilta odotetaan yhä useammin kannanottoja poliittUrheilijoita ei saa pakottaa ideologisiin kampanjoihin

Urheilijan tehtävä on yksinkertainen: harjoitella ja pelata/kilpailla niin hyvin kuin mahdollista. Se on urheilun ydin. Kun urheilijoista yritetään tehdä erilaisten ideologisten kampanjoiden keulakuvia, ollaan jo kaukana tästä ydintehtävästä.

On totta, että urheilijoilla on velvollisuuksia seuraansa, liigaa ja sponsoreita kohtaan. Mutta velvollisuuksien rinnalla on myös oikeuksia. Jokaisella ihmisellä, myös urheilijalla, on oikeus mielipiteeseen, sananvapauteen ja omaan vakaumukseensa. Näitä oikeuksia ei pitäisi joutua puolustamaan ja selittelemään vuonna 2026.

Silti viime päivien keskusteluissa on nähty jotain hämmentävää. Jos urheilija ei halua osallistua tiettyyn kampanjaan, hänen päätöstään pidetään ongelmana. Sosiaalisessa mediassa vaaditaan selityksiä ja seura joutuu puolustamaan pelaajaa. Tässä sivussa nähtiin jopa ehdotus rikkoa lakia ja syrjiä pelaajaa ”väärän” mielipiteen takia.

Tämä ei ole vapautta. Tämä on painostamista. Tämä on väärin.

Urheilussa on aina ollut tilaa erilaisille ihmisille, mielipiteille ja maailmankatsomuksille. Jos osallistuminen on käytännössä pakollista tai siihen painostetaan, kyse ei ole enää valinnanvapaudesta vaan ideologisesta yhdenmukaisuuden vaatimuksesta.

Urheilun vahvuus on aina ollut siinä, että se yhdistää ihmisiä. Että voimme istua samassa katsomossa riippumatta siitä, miten viereinen penkkiurheilija ajattelee poliittisesti tai mikä hänen vakaumuksensa on. Urheilu on myös helppo puheenaihe junan ravintolavaunussa tai uimahallin saunan lauteilla, ja ihan syystä. Annetaan sen pysyä sellaisena.

Jos urheilusta tehdään ideologisten kamppailujen näyttämö, vaarana on että se alkaa ennemmin jakaa kuin yhdistää. Siksi urheilijoita ei pidä painostaa osallistumaan poliittisiin tai ideologisiin kampanjoihin. Heillä tulee olla vapaus osallistua, tai olla osallistumatta.

Se on todellista yhdenvertaisuutta.